En lähde itse ehdokkaaksi, mutta…

Virallisten vaalirahoitusilmoitusten mukaan kansanedustajaksi Hämeen vaalipiirissä vuonna 2015 päässeiden ehdokkaiden henkilökohtainen kampanja maksoi Kokoomuksessa keskimäärin noin 70 000 euroa, keskustassa ja sosialidemokraateilla yli 40 000 euroa ja pienemmissä puolueissa noin 25 000 euroa. Tämän lisäksi tulevat puolueiden yhteisen vaalityön ja erilaisten ehdokkaita esille panevien tahojen vaaleihin liittyvät kustannukset. Niissä puolueiden väliset erot ovat oletettavasti samansuuntaiset. Vaalirahoitusilmoituksista käy myös ilmi, että Kokoomuksen kaikki ja muutamat muiden puolueiden valituiksi tulleet ehdokkaat ovat saaneet merkittävän osan vaalikampanjan rahoituksesta yrityksiltä. Muissa puolueissa kuin Kokoomuksessa yleistä on ollut läpi menneen ehdokkaan itsensä suuri vastuu kampanjan rahoituksesta.

Vaihtoehtojen esiin nousua tällainen rahan valta estää. Se ei kuitenkaan ollut peruste, kun päädyin kannustuksesta huolimatta pohdinnassani siihen, etten asetu Vasemmiston eduskuntavaaliehdokkaaksi

Olen tullut vasemmistolaiseen poliittiseen toimintaan mukaan 1960-luvun lopulla, kun Suomen kolme suurta yli 20 % kannatuksen puoluetta olivat SDP, vasemmistoliiton edeltäjä SKDL ja keskusta. Vasemmistolla yhteensä oli yli 50 % kannatus. Kokoomus oli keskisuuri alle 14 % puolue. Vihreitä ja Perussuomalaisia ei ollut olemassakaan, Veikko Vennamolla oli yhden edustajan ryhmä. Nyt vasemmisto yhdessä menestyisi yli galluppien, jos se saisi 33,3 %:n kannatuksen.

Maailman muuttui ja vasemmisto murtui. Ulkoisten syiden lisäksi vasemmisto menetti myös radikaalin ja demokraattisen kansanliikkeen ominaisuuksiaan, integroitumalla valtion ja muiden valtainstituutioiden keskusjohtoiseen vallankäyttöön (ongelma erityisesti SDP:lle) ja tuhoamalla puoluedemokratian keskusjohtoisella osapuolitaistelulla (ongelma erityisesti Vasemmistoliiton edeltäjissä ja alkuvaiheissa). Jos kansanliikeominaisuudet heikkenevät, joudutaan nykymedian äärimmilleen vietyyn puoluejohtajakeskeiseen politiikan agendaan, jossa ihmisille tärkeät yhteiset poliittiset tavoitteet näytetään vain pääministeri- ja johtajapelille alistettuina pelivälineinä.

Li Anderssonin kaudella Vasemmistoliiton aktiivisuus ja jäsenmäärä ovat nousseet. Yksi selitys lienee Anderssonin oma tausta monissa nykyajan radikaaleissa liikkeissä. Tämä kehitys rohkaisi minutkin mukaan puoluepoliittiseen toimintaan 35 vuoden tauon jälkeen vuonna 2016. Tämän jälkeen saamani kokemus kertoo, että myös puolueen sisällä tapahtuu hyvää kehitystä. Toisaalta vastaan tulee vieläkin vallankäyttömuotoja, jotka kertovat, että muutos vaatii aikaa. Meidän vanhassa toimintakulttuurissa traumatisoituneiden on hyvä tukea nuoren sukupolven nousua.

Näissä ajatuksissa ja nykyisessä kunnossa en pyri vaativampiin luottamustehtäviin. Viimeisiä jäljellä olevia vuosiani ja energiaani en voi luvata kokonaan sitoa muutoksen vaatimaan pitkäjänteisyyteen ja työmäärään.

Sen sijaan kutsun muitakin mukaan tukemaan Vasemmistoliiton Hämeen piirin lahtelaisen varapuheenjohtajan, kohta liiketaloustieteen opinnoista valmistuvan ja toimintaympäristöissään laajan luottamuksen saaneen Jenni Karjalaisen vaalityötä.

Juhani Lehto

Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettu (vas.)

Kommentointi on suljettu.

css.php