ERIARVOISUUS JA YKSIMIELISYYDEN ANSA

Yhteiskunta jakautuu rahan, hyvinvoinnin ja vaikutusvallan suhteen. Yhä pienemmällä ryhmällä on yhä enemmän rahaa ja valtaa. Yhä suurempi joukko kokee osattomuutta. Osattomuudella on selitetty äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousua. Osattomuus selittää äänestysprosenttien laskua. Se siirtyy lapsiin, joiden eriarvoistuminen näkyy PISA-tutkimustulosten polarisoitumista myöten.

Kauniit sanat ”kaikkien mukana pitämisestä” ja ”polarisoitumisen ehkäisemisestä” eivät riitä, Tarvitaan tekoja, läpäisyperiaatteella kaikkialla yhteiskunnassa, ei vain pikkuripauksia syrjäytymisen pahimpien oireiden lievittämiseen. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksutulot kerätään suurimmaksi osaksi pienituloisilta eläkeläisiltä, sairailta ja vähäosaisilta. Kuntaverot maksetaan kutakuinkin tulojen suuruuden mukaan. Eriarvoisuutta syventää tilanne, jossa asiakasmaksut on nostettu valtuuston päätöksellä lain sallimalle maksimitasolle, jotta parempiosaisia ei ahdistettaisi keskitasoa kovemmalla verotuksella.

Kaupungin elinvoimaa ja viihtyvyyttä ja ”pöhinää” sanotaan lisättävän investoimalla liike-elämän ja hyvien veronmaksajien asuinkiinteistöjen tuottoja parantaviin asemakaavoihin, toriparkkeihin ja massiivisiin jääkiekko/tapahtuma-areenoihin.  Elinvoiman ja viihtyvyyden tasa-arvon kannalta keskeisempiä voisivat olla ratkaisut, joilla muissa kaupunginosissa ja pitäjissä saataisiin pidettyä edes ne ainokaiset lähikaupat ja -palvelut.  

Joka kaupunginosassa ei voi olla omaa teatteria, uimahallia, lukiota ja ammattikoulua, terveysasemaa tai kovin monipuolista kaupallisten palvelujen tarjontaa. Osallisuuden ja tasa-arvon keskeinen edellytys on mahdollisuus liikkua paikasta toiseen. Kävely- ja pyöräilyreittien lisäksi tarvitaan hyvä joukkoliikenne niille lapsille, nuorille, vammaisille, vanhuksille ja kaikille muille, joille yksityisautoilu ei ole realistinen tai haluttu vaihtoehto. Eräs parhaista reaktioista ilmastomuutoksen ja eriarvoisuuden lisääntymisen uhkaan on laadukas, kattava ja ilmainen joukkoliikenne.

Hämeenlinnan kaupunki työllistää itse yli 3600 työntekijää. Yhä suurempi osa kaupungin menoista kohdistuu palvelujen ostoihin. Ostopalveluiden työpaikkamäärä saattaa jo lähestyä kaupungin omien työpaikkojen määrää. Ostopalveluihin liittyy vähäosaisten asiakkaiden saaman palvelun laatuongelmia, ”pörriäisten” omistajien vaurastumista ja työntekijöiden työehtoja heikentävää työehtoshoppailua. Nämä ovat eriarvoisuutta kasvattavia seuraamuksia, joita aiotaan lisätä muun muassa kaupungin talouden tasapainottamisen nimissä. Ostopalvelujen korvaaminen omalla toiminnalla ja ostopalvelujen ehtojen kiristäminen ovat keskeisiä keinoja eriarvoisuuden vähentämiseen.

Miksi edellisten esimerkkien mukainen eriarvoisuuden vähentäminen ei tunnu etenevän? Yksimielisyyden saavuttaminen törmää intressi- ja ideologiamuuriin. Intressimuuri tarkoittaa sitä, että hyväosaisten joukossa on niitä, joiden yksityiset taloudelliset edut ovat vastakkaisia yhteisen edun kanssa. Ideologiamuuri tarkoittaa sitä, että liian monet ovat omaksuneet uusliberaaliksi kutsutun talousopin perususkomuksen siitä, että yrityksille ja hyväosaisille annetut helpotukset, etuudet ja tuet muka valuisivat (englanniksi trickle-down) julkisen sektorin verotuloina, työpaikkoina, kysyntänä, innovaatioina ja hyväntekeväisyytenä myös huono-osaisten hyväksi. Jotain voi valuakin. Mutta samaan aikaan näiden helpotusten, etuuksien ja tukien rahoittamiseksi huono-osaisiltakin kerätään yhä enemmän asiakasmaksuina, työehtokiristyksinä, elinympäristön köyhtymisenä, lasten tulevaisuuden vaarantamisena.

Siksi oikeiston hyväntahtoinen yksimielisyyden vannominen muodostuu ansaksi. 

Kommentointi on suljettu.

css.php